Nollakakkosen tarina

Puhumme nyt 76 mm:n kevyestä kenttäkanuunasta vuosimallia 1902. Lyhyempänä nimikkeenä 76 K 02. Tykkimiesten kesken NOLLAKAKKONEN.

Tästä satavuotiaasta tykistä on muodostunut meille tykistössä palvelleille yhdysside, joka on paljon enemmän kuin pelkästään symbolinen. Ainakin meillä vanhemmilla tykkimiehillä 02:een liittyy hyvin voimakas tunnelataus. En oikein osaa sitä sanoiksi pukea. Sitä voisi verrata viestijuoksuun, jossa osuutensa juossut luovuttaa kapulan seuraavan osuuden viestin viejälle. Itsenäisen Suomen tykistön ja tykkimiesten juoksu viestikapulanamme Nollakakkonen alkoi vapaussodasta. Juoksu on jatkunut keskeytymättä aina 1980 luvulle ja edelleen perinnejaoksen ominaisuudessa. Voidaankin perustellusti todeta, että Nollakakkosen kautta on välittynyt tykkimiespolvelta toiselle luja yhteenkuuluvaisuuden tunne ja ylpeys omasta aselajistamme. Sen tunteen nimi on TYKKIMIESHENKI.Seuraavana lyhyesti 02:n historiaa:76 K 02 tykki on venäläisen Putilovin tykkitehtaan valmistama ja se oli Venäjän tykistön ensimmäinen joustolavettinen kenttätykki. Nollakakkonen oli Venäjän pääase ensimmäisessä maailmansodassa.

76 K 02 on ollut Suomen tykistön eniten käyttämä tykkimalli. Koulutus- ja leirikäytössä se oli pitkään uudemman kaluston ohella aina 1980-luvun loppupuolelle, jolloin se poistettiin kenttätykistön käytöstä. Pisimpään se oli Satakunnan Tykistörykmentillä.
Itsenäisen Suomen tykistö ampui ensimmäiset laukauksensa 76 k 02:lla 3.2.1918 liittyen Oulun valtaukseen. Tykit saatiin siinä yhteydessä kun Suojeluskunnat riisuivat 28.1.1918 Ilmajoella aseista venäläisen 106 D:n tykistöprikaatin kuusitykkisen patterin. Vapaussodassa saatiin sotasaaliiksi kaikkiaan 180 nollakakkosta ja lisäksi Saksasta ostettiin 24 tykkiä.

Talvisodassa ei saatu sotasaaliiksi yhtään 76 K 02:sta. Muita tykkejä kylläkin. Vuosina 1940-1941 ostettiin Saksasta Puolanretken sotasaalista 54 tykkiä. Jatkosodan alussa saatiin vielä 5 tykkiä 76 K 02 sotasaaliiksi. Tuolloin oli nollakakkosten määrä suurimmillaan. Taistelukuntoisia tykkejä oli n. 250 kpl.
Sodan jälkeen alkuperäisten rautavannepyörien tilalle asennettiin kumirengaspyörät. Näin uusittuina ne soveltuivat moottorivetoiseen käyttöön.

Tykin ampumatarvikkeista todettakoon, että sillä on patruunalaukaus. Alun perin oli vain yksi panos. Myöhemmin otettiin käyttöön myös puolipanos. Kranaatti jäi ainoaksi ammuslajiksi kun srapnelli poistettiin käytöstä sen tehottomuuden vuoksi.

TYKIN TEKNISET TIEDOT

Kaliiperi	76 mmm (76,2)
Putken pituus	2286 mm = 30 kal, putkessa on 30kpl tasaisesti nousevaa kierrettä nousukulma 5 ast. 59 min
Lähtönopeus	460 ...605 m/s
Laukaus on patruunalaukaus panosjakautuma = puolipanos 50 % ja täyspanos 50 %
Kantama	10,7 km (suurimmalla työskentelypanoksella)
Korkeussuuntausalue	-6 + 17 astetta
Sivusuuntausalue	+ - 3 astetta
Joustolaite	Tykissä on nestehidastin ja joustinpalautin
Luisu	putki peräytyy ammuttaessa 1- 1,1 m
Tulinopeus	10 ls/min (8-15)
Tuliasemapaino	1100 kg = 1,1 tonnia
Etuvaunun paino	450 kg (marssikunnossa 925 kg kun on alkuperäisen käytännön mukaiset a-tarvikkeet mukana).

Tykin etuvaunun paino yht n. 1500 kg (a-tarvikkeineen marssikunnossa paino yhteensä n. 2000 kg)

Lähteet: Historian tietojen osalta olen tukeutunut Unto Partasen kirjaan Tykistömuseon 78 tykkiä. Muilta osin tietoni perustuvat saamaani tykki- ja asemieskoulutukseen.

Teksti: Aulis Lahti

SA-kuva