Hevosvetoinen kenttätykistö

Kuvat: © Jouko Yli-Paavola

Hevosten merkitys oli sekä talvi- että jatkosodassa armeijan liikkuvuuden kannalta täysin ratkaiseva. Millään moottoriajoneuvolla ei voitu korvata hevosta maastossa, sillä juuri maastoliikkuvuudessa hevonen oli ylivoimainen. Sen sijaan tiekuljetuksiin hevonen oli liian hidas ja kuorma pieni.

Hevosia käytettiin kaluston, ampumatarvikkeiden, muonan, kenttäkeittiöiden, haavoittuneiden, kaatuneiden ja raskasaseyksiköissä aseiden kuljettamiseen sekä ratsulähettitehtävissä. Suuri osa hevosista sitoutui rehun kuljetukseen. Kenttätykistössä hevoset vetivät tykkejä yhtä raskasta patteristoa lukuun ottamatta. Raskasta tykkiä vetämään tarvittiin kahdeksan hevosta. Hevoset pystyivät normaalisti vetämään noin 300 kg:n tavarakuorman. Talvisodan alussa käytettiin kärryjä, mutta lumipeitteen kasvaessa siirryttiin rekien käyttöön.

Suomen kenttätykistössä annettiin ratsurikoulutusta vuoden 1971 loppuun. Viimeinen hevosvetoinen patteristo osallistui Rovajärven tykistöleirille vuonna 1969.
Kun Puolustusvoimissa luovuttiin kokonaan hevosista vuonna 1993, päättivät Niinisalon Ratsastajat ry ja Kankaanpään Seudun Tykistökilta Ry Tykistöprikaatin tuella ottaa vaalittavakseen hevosvetoisen tykistön perinteet, olivathan viimeiset tykkihevoset olleet juuri Niinisalossa. Vastaavanlaisia hevosvetoisia tykkiosastoja on Euroopassa vain muutamia.

Hevosvetoinen perinneosasto esiintyy vuosittain erilaisissa maanpuolustustilaisuuksissa. Esitykseen kuuluu asemaanajo, tulenavaus ja asemasta poistuminen, ”ajoonlähtö”.

Tykkiä vetää kaksi paria hevosia, kärkipari ja tankopari. Ratsastaja, ratsuri, ohjastaa paria vasemmanpuoleisen hevosen selästä. Tykkikalustona on venäläinen 76 mm:n kenttäkanuuna vuosimallia 1902. Tykkimiehet tuntevat kanuunan nimellä ”nollakakkonen”. Tykin ja etuvaunun paino on n. 1500 kg. Suurimman panoksen ampumaetäisyys on ollut n. 10,8 km.

Henkilöstön asuna kesällä on puku m/1936 ja käsiaseina kivääri m/1939. Talvella esiinnytään lumipuvuissa, jolloin myös hevosilla on lumivaipat.
Taistelutoiminnassa valjakko ajetaan tuliasemaan, jossa tykki irrotetaan etuvaunusta ja valmistellaan ampumakuntoon. Valjakko siirtyy valjakkoasemaan. Kun tykki on ampumavalmis, aloitetaan tulitoiminta tulikomennolla. Kun aloitetaan siirtyminen uuteen tuliasemaan, valjakko palaa tykille, tykki kytketään etuvaunuun ja käskystä lähdetään ajoon.

Lopuksi pieni tositarina:
Talvella esiinnytään lumipuvuissa, myös hevosille laitetaan lumivaipat, joihin kuuluu myös pään peittävä huppu. Hupussa on reiät silmiä ja korvia varten. Kerran oltiin tallin pihalla valmistautumassa näytökseen lumivaippoihin puettuna. Tallista ryntäsi pieni, n. nelivuotias tyttö kovaa vauhtia ulos. Kun hän näki lumipukuiset hevoset, hän pysähtyi, jäykistyi paikoilleen, silmät suurenivat ja hän huudahti: ”Voi kauheeta miten monta Muumia!”

 

 

Teksti: Pekka Termala

 

Kankaanpään seudun Tykistökillan ja Niinisalon Ratsastajien ylläpitämä perinnejaos ampuu Suomen 90-vuotis juhlalaukaukset Hämeenlinnassa 6.12.2007.
Kuva:© Veli-Matti A Pitkänen
Perinnejaos paraatissa
Kuva:© Veli-Matti A Pitkänen